Pakkasta pihalla

Joskus täällä kotikonnuilla hengaillessa tulee lukeneeksi ihmisten katseista kaikenlaista epäluuloa ja halveksintaa. Voi toki olla, että se on useimmiten ihan silkkaa kuvitelmaa, mutta se nyt on ainakin ihan täysin selvää, että iso joukko ihmisiä suhtautuu halveksien kaikkiin porukasta erottuviin.

Luulen, että kyse on tyhjiöstä. On kenties nuorena haaveillut tulevaisuudelta kaikenlaista, ja kymmenen vuotta myöhemmin elämän huippukohta on se, kun saa yökerhossa juotettua jonkun 18-vuotiaan kyllin humalaan, jottei tarvitse tyytyä kulahtaneeseen elämänkumppaniin. Väistämättä elämä tuntuu aika sisällöttömältä.

Ennen oli sentään Jumala. Kaiken kurjuuden keskellä kyettiin sentään ajattelemaan, että on olemassa aurinkoinen tulevaisuus, kunhan pysyy Herran nuhteessa.

Uskonto on aivan helvetin hyvä keino täyttää ihmisen sisäistä tyhjiötä. Minä uskon, että tyhjiö on olemassa kaikilla. Tai jotenkin siihen tapaan kuin Bob Dylan lauloi, että "It may be the Devil or it may be the Lord, but you're gonna have to serve somebody." Enkä tarkoita sitä, että sen jonkun pitäisi olla joku henkimaailman olento, vaan joku asia, jonka varaan ikäänkuin elämänsä laskee.

Enkä oikein tiedä kuinka sellaisen kohteen löytää, kun tiede on tehnyt yliluonnollisiin asioihin uskomisesta vähän hupsua. Minusta tuntuu, että nykyään uskonto on hieman sellaista, että sieltä haetaan plussaa omaan elämään. Ehkä halutaan uskoa, että vaikkapa kuolemanjälkeinen elämä olisi mahdollista, muttei varmasti olla varmoja. Kun taas aiemmin kyse oli ehkä siitä, että oli pakko uskoa, jottei joutuisi helvettiin.

Siispä tuntuu, että ihminen on hyvin helposti agitoitavissa mihin tahansa. Vaikkapa muukalaisvihaan. Että olisi edes joku jalansija yhteiskunnassa olemiselle.

Timo Soinihan on ihan Jeesuksen kaltainen nero siinä, miten tarjota ihmiselle tyhjiön täytettä. Jotenkin tuntuu, että jos on tarpeeksi karismaattinen agitoija, niin voidaan myydä jääkaappeja eskimoille ja sateenvarjoja Saharaan.

Punavihreyden ongelma ei siis minusta ole niinkään itse asioissa, vaan siinä, että lempeät idealistit eivät ikimaailmassa kykene puhuttelemaan ihmisiä kyllin vakuuttavasti, jotta suuret massat lähtisivät vaikkapa ympäristön asialle.

Tyhjiö pitää täyttää sellaisilla asioilla, jotka tuovat turvan sellaisia asioita vastaan kuin kuolema tai köyhyys. Luonto tai maapallo tai mikä hyvänsä sellainen on ihmiselle liian vieras asia muodostuakseen elämän perustaksi. Tai ainakin kunnes tulee joku Hitlerin tasoinen kansankiihottaja, joka lyö ajatuksen jokaisen mieliin.

Ompa hauska kirjottaa väsyneenä ja ilman suunnitelmia, kun huomaa tekstin lopussa päätyneensä aika kauas lähtöpisteestä.