Presidenttikilvan seuraaminen facebookissa on aika yksipuolista. Ehkä 90% minun kavereista ja heidän kavereista tuntuu olevan Haaviston kannalla, 9% Arhinmäen ja 1% jonkun muun.
Alkaa hieman huvittaa tämä yksimielisyys. Joku kaveri pohti statuksessaan Haaviston, Arhinmäen ja Lipposen välillä, ja siihen tuli hetkessä liuta topakoita kommentteja Haaviston puolesta sekä etenkin Lipposta vastaan. Yksi kaveri taas puhuu Niinistön puolesta, ja se tuntui minusta aluksi lähinnä provokaatiolta.
Tämä on tosi hassua. Minun kaveripiirissäni ei oikeastaan ole mahdollisuutta tunnustaa muuta väriä kuin vihreätä. Arhinmäen äänestäjiä ymmärretään jollain tasolla, mutta hekin ovat ihmisiä, jotka vievät ääniä Koko Kansan Pekalta, ja näin ollen he ovat väärässä ja tekevät ainakin pienimuotoista syntiä.
Toisaalta hyvä niin, kannatan Haavistoa tässä kisassa ilman muuta. On myös hienoa, että ihmisillä tuntuu olevan uskoa politiikkaan ja siihen, että Haavistolla on mahdollisuuksia ainakin toiselle kierrokselle asti. Ilon ja positiivisuuden kautta tuo koko ilmiö tuntuu pääosin vellovan. Mutta se on koko tuota aatemaailmaa vastaan, että erimielisiä teilataan.
Olen ehkä hieman mustavalkoinen, mutta tavallaan ymmärrän, että Soinin äänestäjät ottaa kantaa Haaviston homouteen, sivariuteen ja ties mihin hippeyteen. Näkemykseni heidän ideologiasta on varmasti yksipuolinen, mutta en näe siinä suurta ajatuksellista ristiriitaa, että perussuomalaisten kannattajat teilaa muita. Mutta ihmisillä, jotka puhuvat solidaarisuuden ja avarakatseisuuden puolesta, ei pitäisi olla syytä tai halua mollata ketään toisin ajattelevaa. Nyt tilanne on se, että Haaviston puolesta puhuminen on hyväksyttävää ja jopa toivottua, mutta jos joku kavereistani agitoisi ihmisiä Niinistön puolelle tai edes kertoisi julkisesti kannattavansa häntä, niin se antaisi ilman muuta negatiivisen leiman.
Ehkäpä jossain on Niinistön ja Soinin nettikannattajat (Väyrysen kannattajat käyttänevät vielä lankapuhelinta), mutta tuo oma verkostoni on harmillisen yksivärinen. Agitoinninkin kannalta olisi hyvä, että ihmiset joutuisivat keskustelemaan omista ja ehdokkaidensa arvoista, kun nyt lähinnä joukolla tsempataan toisiamme.
Tuntuu samalta kuin monesti lainsuojattomien teatterin toimintaa seuratessa. Esityksissä on paatosta, sanomaa ja tarvetta vaikuttaa, mutta katsomossa istuu vain kavereita ja muita samanmielisiä ihmisiä nyökyttelemässä. Ja mikäli toiminnan tarpeellisuutta kritisoidaan, niin käydään yhteisessä rintamassa ärhäkkään puolustukseen, ja todetaan, että "toimintamme on tärkeää". Tärkeää kertoa ihmisille asioita, jotka he jo tietävät?
Toivon mukaan Haaviston tapauksessa vaalityö on keskittynyt ennen kaikkea punavihreiden ulkopuolelle, ja toivottavasti Haaviston kannattajat eivät ole ylimielisyydellään estäneet erimielisiä ajattelemasta Haavistoa neutraalisti ja objektiivisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti