Urheilu on aika raadollista. Viime yön välierässä (ja koko nuorten MM-turnauksessa) Aittokallio ja vanhempi Granlund olivat parhaimmistoa, ja hetkittään aivan ylivertaisia. Välierän lopussa molemmilla yksi huolimaton kosketus kiekkoon, ja säiliöautollinen paskaa niskaan.
Peter Enckelman pelasi joskus kymmenisen vuotta sitten Aston Villan maalilla Englannin Valioliigaa. Oma puolustaja heitti rajaheiton häntä kohti, ja jotenkin mystisesti pallo pompahti jalan alta maaliin. Sen jälkeen Peter Enckelman pelannut Aston Villassa Englannin Valioliigaa.
Olisi mielenkiintoista nähdä tuollaista kohtelua taiteessa. Jos Marzi Nyman soittaa pitkän ja huikean soolon loppuun ilmiselvän kämmin ja irvistyksellään sen vielä alleviivaa, niin yleisö nauraa ja taputtaa. Mitä jos ne suuttuisivat ja lähtisivät pois? Tulisivat siihen tulokseen, että Marzilla ei kestä hermot kovassa paikassa.
Tietenkin esimerkiksi Metallica on kyllä saanut aika tuimaa arvostelua osakseen viimeiset 15 vuotta, mutta siinäkään ei ole kysymys mistään yksittäisistä virheistä vaan taiteellisista ratkasuista. Lars toki saa paskaa niskaan jokaisesta tekemästään ratkaisusta, mutta sellaista en muista nähneeni, että joku suvereeni soittaja saisi osakseen kritiikkiä yksittäisen mokan vuoksi. Kun taas urheilussa yksittäinen virhe määrittää suunnilleen koko pelaajan persoonan.
Ja elämässä ylipäätään tuntuu siltä, että kyllä hyvät tyypit saa mokailun anteeksi. Että jos tosielämässä joku on ns. Suomen kaikkien aikojen lahjakkain jääkiekkoilija ja sitten ns. tyrii ratkaisevan rankkarin, niin ns. kansa ja media ei revi kappaleiksi.
Kovaa hommaa tuo sportti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti