Pitkälauantai

En voi sille mitään, että tarkasti tyylejä seuraavat ihmiset näyttävät silmissäni Kummeli-hahmoilta.

Eilen Kurvissa oli joku hipsterijätkä. Tiedättehän, ironiset viikset jne. Ja miksi pitää käyttää semmoisia 80-luvun mummolaseja? Mikä ihmeen juttu se on? Jotenkin tajuan, että siinä tyylissä on paljon vastalausetta kliinisille nykyihanteille, ja varmaan rumat lasit ja rumat viikset on because we can -tyyppistä statementtia, mutta siltäkin jutulta ja sen vastavoimaisuudelta menee pohja, kun se on muuttunut muoti-ilmiöksi. Vastakulttuurin edustajat ovat aivan yhtä kiinni tyylisäännöissään kuin ihmiset, joille he haluavat olla vastavoimana.

Kun tuollaisen jäbän irrottaa mukavuusalueeltaan, esimerkiksi Siltasen brunssipöydästä, niin se näyttä tavattoman hassulta. Hartiat lysyssä bussipysäkillä ja ajatuskuplassa lukee "Nauraakohan nuo minun viiksille..".

No, vaikka hipstereitä ei voi ikinä mollata kylliksi, niin antaapa niiden nyt olla.

Minulle on tavallaan aivan yhdentekevää miltä kukakin haluaa näyttää, ja jos joku haluaa olla tyylisuuntansa karikatyyri, niin mikäs siinä. En vaan voi sille mitään, että alkaa naurattaa, kun sellaisen ilmestyksen näkee harhailemassa joukoistaan erillään.

Näin tuossa joku aika sitten junassa sellaisen goottitytön (Pahoittelut, jos käytän väärää termistöä.), jolla oli valtavat neonväriset tekorastat, silmiä ja huulia lukuunottamatta aivan vitivalkoinen naama, todella korkeakorkoiset pornosaappaat ja jotakin korsettityyppistä osastoa. Tavallaan tyylinsä mukaan oikein näyttävästi pukeutunut, mutta kun hän sulloi laukkuaan ylös säilytystilaan, istui järsimässä jotakin evässämpylää ja ojensi ujosti konduktöörille lipun, niin se oli jotakin tavattoman huvittavaa.

Luulen, että kyse on jostakin sellaisesta, että näen sellaisilla ihmisillä herkästi valtavan määrän ulkonäköpaineita, ja mikäli he näyttävät yhtään epävarmoilta, niin silmissäni he ovat absoluuttisen epävarmoja kaikesta itseensä liittyvästä. Ja kun vaikkapa goottius on silmissäni aika arvonsa tunteva ja arvokas tyyli, joka tavallaan edellyttäisi itsevarmuutta, niin hartiat lysyssä sämpylää haukkaileva gootti näyttää yhtä absurdin huvittavalta kuin sammakkopukuinen mies kaljatuopin ääressä.

Sitä en tarkoita, että ihmisten pitäisi mielestäni näyttää jotenkin normaalimmilta, päinvastoin. Ja on kannaltani aika hauskaa, että näen jatkuvasti sketsihahmoja milloin missäkin. Kyllähän ne piristää.