Oltiin tuossa Pohjois-Lapissa kiertueella. Hurja kokemus, kun menee keikalle paikkoihin, jossa ei käy koskaan ketään keikoilla, niin ihmisten suhtautuminen on ihan toisenlaista kuin etelässä. Pöydillä tanssiminen on aina tosi cool.
Se on tietenkin selvää, että ihminen, joka näkee jatkuvasti monenmoisia keikkoja, ei ole lähtökohtaisesti samalla lailla innoissaan mistä tahansa. Kyllähän sitä itsekin katsoo keikkoja hieman sillä meiningillä, että "show me what ya got" ja ei sitä paljoa jaksa innostua, ellei tule jotain erityisen kovaa tavaraa.
Ja jos sitten ajatellaan jotain Karigasniemeä tai Utsjokea, niin kai sitä nyt ollaan valmiiksi jo aika fiiliksissä, kun ei tarvitse lähteä satojen kilometrien päähän nähdäkseen jotain, vaan kerrankin lähipubiin meneminen riittää.
Tavallaan täysin loogista, mutta se on hassua, että mitä enemmän ihminen keikkoja näkee, sitä vähemmän niistä vaikuttuu. Se on selvä, että jutuista ei samalla tavalla ylläty, mutta voisi myös luulla, että nauttimalla keikoista usein saisi itselleen semmosen automaation keikoista nauttimiseen ja bailaamiseen. Samoin kuin lenkkeillessä rentoutuu jo ensiaskelilla, tai pelkkä greippilimonadihuikka rentouttaa lonkeron ystävän ja ymmärtäjän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti