Monet tyypit, esimerkiksi minä, ottaa ja etsii elämälle ohjenuoria joistakin yksinkertaisista lausahduksista. Tarkoitan sellaista, että ihan jatkuvasti törmään sellaiseen, että joku on istunut vaikkapa bussipysäkillä ja joku mummo on siinä vieressä todennut jotain, jonka kuulija on sitten kokenut aivan tajuttoman mielettömäksi elämänviisaudeksi, taikka sitten ihan vaikka sitä osastoa, että Kari Peitsamon Stop, Shake, Honey, Go -tyyppiset lausahdukset kertovat yhtäkkiä suunnan elämälle.
Jännää tässä on se, että henkilöt, jotka yrittää tällaisilla asioilla ankkuroida elämänsä balanssiin, ovat näkemykseni mukaan lähes poikkeuksetta aivan mahdottomia tuuliviirejä ja viisaudet ja elämän tarkoitukset vaihtuu tiuhaan. Ja päinvastoin ne tyypit, joilla ei tunnu koskaan olevan suuria ajatuksia vaikuttavat olevan niitä, jotka ovat balanssissa.
No, en kyllä totta puhuen ihan tiedä haluanko itse kauhean balanssissa lopulta ollakaan.
Jännää tässä on se, että henkilöt, jotka yrittää tällaisilla asioilla ankkuroida elämänsä balanssiin, ovat näkemykseni mukaan lähes poikkeuksetta aivan mahdottomia tuuliviirejä ja viisaudet ja elämän tarkoitukset vaihtuu tiuhaan. Ja päinvastoin ne tyypit, joilla ei tunnu koskaan olevan suuria ajatuksia vaikuttavat olevan niitä, jotka ovat balanssissa.
No, en kyllä totta puhuen ihan tiedä haluanko itse kauhean balanssissa lopulta ollakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti