torstai 2. elokuuta 2012

Katon voimistelua

Kuulin pari vuotta sitten muutaman kaverini puhuvan eräästä henkilöstä. Toinen kysyi, että kannattaisiko häntä kysyä johonkin projektiin mukaan. Toinen vastasi, että ei missään tapauksessa, ja antoi ymmärtää, että kyseinen tyyppi on ikävä tapaus.

Olen tiennyt kyseisen henkilön jo pidemmän aikaa, mutta törmäsin häntä ensimmäistä kertaa vasta pari viikkoa sitten. Hän vaikutti hyvin ystävälliseltä ja miellyttävältä, mutta huomasin koko ajan etsiväni hänestä ikävän ihmisen piirteitä.

Luin joskus kauan sitten jonkin arvion Verneri Pohjolan Aurora-levystä. En muista edes arvion sisältöä, mutta jostain syystä minulle jäi siitä sellainen maku, että en pitäisi levystä.

Ostin levyn Digeliuksen käytettyjen levyjen laarista halvalla joskus alkuvuodesta, enkä ihan alkuun tainnut edes kuunnella sitä lainkaan. Nyt tuossa jokunen päivä sitten kuuntelin levyn ensimmäistä kertaa huolella, ja voi herranen aika miten käsittämättömän kova se onkaan!

Ensivaikutelma on hämmästyttävän voimakas asia ylipäätäänkin, mutta on sääli jos saa ensivaikutelman jotakin muuta kautta kuin oman kokemuksen kautta. Ja siksipä pitäisi tajuta itse pitää turpansa kiinni siinä vaiheessa, jos joku ihminen tai levy tai mikä hyvänsä ei miellytä, etenkin silloin jos paikalla on väkeä, jolle puhuttava on tuntematon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti