Olin taas kerran Oulussa katsomassa jääkiekkoa. Minun lähistöllä oli rullatuolissa oleva Kärppien pelipaitaan sonnustautunut vaikeasti kehitysvammainen nuori mies, joka oli hyvin hankalissa asennoissa pää takakenossa ja katse kohti kattoa koko pelin.
Pessimisti minussa alkoi välittömästi paheksua hänen vieressään seissyttä miestä, jonka arvelin olevan hoitaja, joka on keksinyt hyvän keinon kuluttaa työaikaa mukavasti jääkiekkoa katsellen. Hänen hoidokkinsa ei siis havaintojeni mukaan kyennyt seuraamaan peliä lainkaan.
Sisäinen optimistini heräsi kuitenkin, kun tilannetta tarkkailtuani huomasin hänen reagoivan yleisön reaktioihin. Aina desibelien noustessa hänkin selvästi innostui.
Minä olen peliä katsoessani varsin analyyttinen ja nautin lähinnä pelitapahtumien muodostaman draaman seuraamisesta, mutta häntä katsoessa ymmärsin myös katsojien kollektiivisen kokemuksen arvon. On aika voimauttava tunne iloita ja nauttia tuhansien tuntemattomien ihmisten kanssa yhdessä, vaikka syynä olisikin niinkin tarpeeton ja merkityksetön asia kuin jääkiekko.
-----
Minua liikuttaa todella helposti aloittelijat. Saatan liikuttua mestarillisista suorituksista, kuten Granlundin ilmaveivi tai Joanna Newsomin musiikki, mutta noin yleisesti ottaen olen ehkä pikemminkin vaikuttunut, kun näen huippusuorituksista, mutta todella haparoivia ensiaskelia instrumenttinsa kanssa ottava lapsi tai reilusti ylipainoinen ihminen juoksulenkillä saavat minut liikuttumaan hyvin helposti.
En kylläkään tiedä, mistä tämä johtuu, tai että miksi tämä on mainitsemisen arvoinen asia. Tulipahan mieleen ja tuntui hassulta.
-----
Vaikka olen fyysisesti ja ajatusten tasolla kotiutunut jo vuosia sitten toisaalle, niin lapsuudenkodissa nukkuessani koen edelleen jotakin aivan poikkeuksellista levollisuutta. Talvella siellä on täysin pimeää ja täysin hiljaista, mikä varmaan on iso asia, koska olen äärimmäisen ääniherkkä, mutta kokemus on silti enemmänkin sellainen, kun heittäytyisi heinäkasaan, tai että maatessa selästä alkaisi kasvaa juuret maahan. Ehkäpä se, että meidän talo on suureksi osaksi valmistettu puusta ja se sijaitsee metsän keskellä saa olon tuntumaan juurtuneelta ja luonnonläheiseltä.
Minusta on aika kiinnostavaa, että ympäristö vaikuttaa niin paljon unenlaatuun. Luulisi, että olennaisimpia asioita olisivat sängyn laatu, lämpötila, valo ja melu, mutta ei se ihan tunnu niin olevan.
Pessimisti minussa alkoi välittömästi paheksua hänen vieressään seissyttä miestä, jonka arvelin olevan hoitaja, joka on keksinyt hyvän keinon kuluttaa työaikaa mukavasti jääkiekkoa katsellen. Hänen hoidokkinsa ei siis havaintojeni mukaan kyennyt seuraamaan peliä lainkaan.
Sisäinen optimistini heräsi kuitenkin, kun tilannetta tarkkailtuani huomasin hänen reagoivan yleisön reaktioihin. Aina desibelien noustessa hänkin selvästi innostui.
Minä olen peliä katsoessani varsin analyyttinen ja nautin lähinnä pelitapahtumien muodostaman draaman seuraamisesta, mutta häntä katsoessa ymmärsin myös katsojien kollektiivisen kokemuksen arvon. On aika voimauttava tunne iloita ja nauttia tuhansien tuntemattomien ihmisten kanssa yhdessä, vaikka syynä olisikin niinkin tarpeeton ja merkityksetön asia kuin jääkiekko.
-----
Minua liikuttaa todella helposti aloittelijat. Saatan liikuttua mestarillisista suorituksista, kuten Granlundin ilmaveivi tai Joanna Newsomin musiikki, mutta noin yleisesti ottaen olen ehkä pikemminkin vaikuttunut, kun näen huippusuorituksista, mutta todella haparoivia ensiaskelia instrumenttinsa kanssa ottava lapsi tai reilusti ylipainoinen ihminen juoksulenkillä saavat minut liikuttumaan hyvin helposti.
En kylläkään tiedä, mistä tämä johtuu, tai että miksi tämä on mainitsemisen arvoinen asia. Tulipahan mieleen ja tuntui hassulta.
-----
Vaikka olen fyysisesti ja ajatusten tasolla kotiutunut jo vuosia sitten toisaalle, niin lapsuudenkodissa nukkuessani koen edelleen jotakin aivan poikkeuksellista levollisuutta. Talvella siellä on täysin pimeää ja täysin hiljaista, mikä varmaan on iso asia, koska olen äärimmäisen ääniherkkä, mutta kokemus on silti enemmänkin sellainen, kun heittäytyisi heinäkasaan, tai että maatessa selästä alkaisi kasvaa juuret maahan. Ehkäpä se, että meidän talo on suureksi osaksi valmistettu puusta ja se sijaitsee metsän keskellä saa olon tuntumaan juurtuneelta ja luonnonläheiseltä.
Minusta on aika kiinnostavaa, että ympäristö vaikuttaa niin paljon unenlaatuun. Luulisi, että olennaisimpia asioita olisivat sängyn laatu, lämpötila, valo ja melu, mutta ei se ihan tunnu niin olevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti