Olen tässä kuumeillut päiväkausia. Kuumeessa näen paljon unia, ja ne ovat usein melko pitkiä.
Viime yönä näin unen, jossa istuin nousin bussiin tuossa lähipysäkillä ja lähdin kohti keskustaa. Hetken päästä huomasin, että vieressäni istuu Hitler. Nyökkäsimme molemmat aluksi ujon suomalaisesti ja vaivaantuneesti.
Sitten aivan yllättäen hän rupesi puhumaan. Suomeksi, mutta saksalaisella aksentilla, ja voimakkaasti elehtien. "Rakkaus on hyvin yksinkertainen asia." hän aloitti. Sitä seurasi hyvin pitkä monologi siitä, että kulttuurilliset ihanteet ja ihmisen biologia aiheuttaa hyvin hankalia tilanteita monelle. Hänen mielestään suurimman osan ihmisistä tulisi luopua parisuhdehaaveistaan kokonaan, sillä he eivät tule siinä ikinä onnistumaan. Teoriansa hän perusteli toteamalla ihmisten haluavan suhdetta vain omia tarpeitaan varten, kuka mitäkin, muodostaen haave- ja ihannekuvia täydellisestä kumppanista, ja tämän hän sanoi väistämättä johtavan mahdollisessa parisuhteessa ylitsepääsemättömiin törmäyksiin. Tässä vaiheessa hän alkoi olla jo kohtalaisen vihainen, ja oli noussut jo seisomaan ja saanut ison osan bussin matkustajista kuuntelijoikseen. Hän huusi: "Rakkaus ei vaadi. Rakkaus ei vaadi. Ei vaadi." Hän takoi kaikkien matkustajien kalloon, että ainoa mahdollinen keino pitkälle ja onnelliselle parisuhteelle on itsensä avaaminen ja antaminen, muussa tapauksessa ei ole mahdollista olla tasapainossa ja aidosti rakastaa.
Sitten hän rauhoittui ja jopa hieman hymyili. Hän rupesi puhumaan siitä, että kenenkään ei kannattaisi vaipua epätoivoon. Pitäisi vain tunnistaa itsestään se, että onko valmis antautumaan, ja mikäli ei ole, niin sitten kannattaa luopua suosiolla koko luterilaisesta unelmasta ja ylipäätään perinteisistä parisuhteista. Se on kuulemma toinen mahdollinen tie onneen.
Ihmiset olivat haltioituneita ja antoivat aplodit ja halusivat halata ja kätellä Hitleriä. Bussi saapui Rautatientorille. Olin istunut koko matkan hiljaa ja lueskellut Veikkaajaa. Hitler kääntyi minuun päin ja kysyi: "No, etkö pitänyt puheesta?". Vastasin: "Olihan siinä jottain ihan hauskoja pointteja, mutta ei meikästä kettään pitäs lähteä tuommosista asioista neuvomaan, ku ei nuo jutut ikinä mee minkään yhtenevän teorian mukkaan."
Hitler meni aivan valkoseksi ja näki miten se kihisi raivosta. Hän otti siitä ekan penkin takana olevalta tavaransäilytyspaikalta ison bensakanisterin ja kaivoi taskustaan Helsinki-Rovaniemi -junalipun, mutta yliviivasi siitä sen Rovaniemen ja kirjoitti tilalle Ristijärvi. Sitten hän nousi bussista ja käveli kohti rautatieasemaa.
Viime yönä näin unen, jossa istuin nousin bussiin tuossa lähipysäkillä ja lähdin kohti keskustaa. Hetken päästä huomasin, että vieressäni istuu Hitler. Nyökkäsimme molemmat aluksi ujon suomalaisesti ja vaivaantuneesti.
Sitten aivan yllättäen hän rupesi puhumaan. Suomeksi, mutta saksalaisella aksentilla, ja voimakkaasti elehtien. "Rakkaus on hyvin yksinkertainen asia." hän aloitti. Sitä seurasi hyvin pitkä monologi siitä, että kulttuurilliset ihanteet ja ihmisen biologia aiheuttaa hyvin hankalia tilanteita monelle. Hänen mielestään suurimman osan ihmisistä tulisi luopua parisuhdehaaveistaan kokonaan, sillä he eivät tule siinä ikinä onnistumaan. Teoriansa hän perusteli toteamalla ihmisten haluavan suhdetta vain omia tarpeitaan varten, kuka mitäkin, muodostaen haave- ja ihannekuvia täydellisestä kumppanista, ja tämän hän sanoi väistämättä johtavan mahdollisessa parisuhteessa ylitsepääsemättömiin törmäyksiin. Tässä vaiheessa hän alkoi olla jo kohtalaisen vihainen, ja oli noussut jo seisomaan ja saanut ison osan bussin matkustajista kuuntelijoikseen. Hän huusi: "Rakkaus ei vaadi. Rakkaus ei vaadi. Ei vaadi." Hän takoi kaikkien matkustajien kalloon, että ainoa mahdollinen keino pitkälle ja onnelliselle parisuhteelle on itsensä avaaminen ja antaminen, muussa tapauksessa ei ole mahdollista olla tasapainossa ja aidosti rakastaa.
Sitten hän rauhoittui ja jopa hieman hymyili. Hän rupesi puhumaan siitä, että kenenkään ei kannattaisi vaipua epätoivoon. Pitäisi vain tunnistaa itsestään se, että onko valmis antautumaan, ja mikäli ei ole, niin sitten kannattaa luopua suosiolla koko luterilaisesta unelmasta ja ylipäätään perinteisistä parisuhteista. Se on kuulemma toinen mahdollinen tie onneen.
Ihmiset olivat haltioituneita ja antoivat aplodit ja halusivat halata ja kätellä Hitleriä. Bussi saapui Rautatientorille. Olin istunut koko matkan hiljaa ja lueskellut Veikkaajaa. Hitler kääntyi minuun päin ja kysyi: "No, etkö pitänyt puheesta?". Vastasin: "Olihan siinä jottain ihan hauskoja pointteja, mutta ei meikästä kettään pitäs lähteä tuommosista asioista neuvomaan, ku ei nuo jutut ikinä mee minkään yhtenevän teorian mukkaan."
Hitler meni aivan valkoseksi ja näki miten se kihisi raivosta. Hän otti siitä ekan penkin takana olevalta tavaransäilytyspaikalta ison bensakanisterin ja kaivoi taskustaan Helsinki-Rovaniemi -junalipun, mutta yliviivasi siitä sen Rovaniemen ja kirjoitti tilalle Ristijärvi. Sitten hän nousi bussista ja käveli kohti rautatieasemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti