Oho. En ole muistanut käydä täällä kahteen kuukauteen. Asiat tuppaa unohtumaan, ja jos on jonkin asian tyrkännyt sivummalle, niin kynnys palaamiseen kasvaa rajua vauhtia.
Mutta nyt iski sekä erakkous että rupattelun tarve, joten tämä lienee hyvä foorumi yksinpuhelulle.
Olen opiskellut ja oppinut tänä syksynä itselleni entuudestaan vieraita asioita. Olin sitä ennen aika monta vuotta tehnyt pelkästään musiikkia, ja oivallusten ja oppimisten hetket olivat aina vain harvemmassa. Nyt kun on nollatason tiedoilla uusien asioiden äärellä, niin on lähes päivittäin suurten oivallusten parissa. Ja se on mahtavaa! Alan jotenkin ymmärtää ihmisiä, jotka opiskelevat koko ikänsä, onnistumisen ja oivaltamisen tunne on koukuttava.
Vaikkakin samaan aikaan olen varmaan muuttunut raivostuttavampaan suuntaan, kun aivohyrriä ei tunnu saavan pois päältä. Ja kova tuumiskelu johtaa ainakin minulla siihen, että olen aika väsynyt sosiaalisessa mielessä. Ei oikein jaksa nähdä taikka soitella (vaikka viime vuosina olenkin toden teolla ymmärtänyt, että pitäisi nähdä ja puhua).
Niin että en ihan tiedä mitä tässä kannattaisi tehdä. Kaikki tuntuu tavallaan olevan oikein hyvin, mutta yksin ollessa kaipaa seuraa ja seurassa ollessa haluaisi olla yksin.
Ai mutta, nythän onkin syksy. En ole tainnut muistaa viime vuosina syysmasentua taikka muutoin mennä umpisolmuun päivien lyhetessä, olisikohan tämä vaan sitä?
Voi kun olisi kaikkia asioita mistä haluaisi kirjoittaa, kuten ekokatasrofi ja median valta ja poliitikkojen vallankäyttö ja muut sellaiset viime aikoina huolettaneet asiat, mutta vanhaa narsistia ei nyt lopulta huvittanutkaan kirjoittaa kuin itsestään.
Heippa.
Mutta nyt iski sekä erakkous että rupattelun tarve, joten tämä lienee hyvä foorumi yksinpuhelulle.
Olen opiskellut ja oppinut tänä syksynä itselleni entuudestaan vieraita asioita. Olin sitä ennen aika monta vuotta tehnyt pelkästään musiikkia, ja oivallusten ja oppimisten hetket olivat aina vain harvemmassa. Nyt kun on nollatason tiedoilla uusien asioiden äärellä, niin on lähes päivittäin suurten oivallusten parissa. Ja se on mahtavaa! Alan jotenkin ymmärtää ihmisiä, jotka opiskelevat koko ikänsä, onnistumisen ja oivaltamisen tunne on koukuttava.
Vaikkakin samaan aikaan olen varmaan muuttunut raivostuttavampaan suuntaan, kun aivohyrriä ei tunnu saavan pois päältä. Ja kova tuumiskelu johtaa ainakin minulla siihen, että olen aika väsynyt sosiaalisessa mielessä. Ei oikein jaksa nähdä taikka soitella (vaikka viime vuosina olenkin toden teolla ymmärtänyt, että pitäisi nähdä ja puhua).
Niin että en ihan tiedä mitä tässä kannattaisi tehdä. Kaikki tuntuu tavallaan olevan oikein hyvin, mutta yksin ollessa kaipaa seuraa ja seurassa ollessa haluaisi olla yksin.
Ai mutta, nythän onkin syksy. En ole tainnut muistaa viime vuosina syysmasentua taikka muutoin mennä umpisolmuun päivien lyhetessä, olisikohan tämä vaan sitä?
Voi kun olisi kaikkia asioita mistä haluaisi kirjoittaa, kuten ekokatasrofi ja median valta ja poliitikkojen vallankäyttö ja muut sellaiset viime aikoina huolettaneet asiat, mutta vanhaa narsistia ei nyt lopulta huvittanutkaan kirjoittaa kuin itsestään.
Heippa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti