Minusta on suunnattoman hienoa, että Suomessa on sellainen tapa, että vaikka ruokailun hintaan ei yleensä kuuluisi jälkiruoka, niin hernekeiton kanssa tarjotaan aina pannukakkua veloituksetta.
Vaikka varmaan olenkin monelta osin monenmoista konservatismia vastaan, niin tuollaisissa harmittomissa ja hitusen kummallisissa perinteissä on kyllä jotain hienoa ja arvokasta, ja jopa kansallisromanttista.
Tavallaan ihan mielelläni näkisin sikaniskanationalismin ja muiden kansojen (esimerkiksi mustalaisten ja afrikkalaisten) kulttuureilla flirttailevien hippi-ilmiöiden lisäksi myös suomalaisen perinteen ihannointia. Ehkäpä sitä jossain onkin, mutta umpiossa eläjänä en sitä juurikaan ole nähnyt. Ja Suomen hippikeskuksena tunnetusta Kalliosta saa kyllä melkeimpä minkälaista ruokaa tahansa, mutta hernekeittoa ja pannaria tietääkseni ei.
Olisi siinä jotakin ihan tyylikästä, jos nuoriso kävelisi saappaissa ja sarkahousuissa. Jos edes muutama haaremihousuinen takkutukka vaihtaisi tuohon tyyliin, niin olisin kiitollinen.
-------
Monen suurta yhteiskunnallista arvomaailman muutosta vaativan asian yhteydessä puhutaan, että "kaunis ajatus, mutta ei se vaan toimi".
Jos on vaikkapa tutkimus, jonka mukaan napajäätikön alta vapautuvat metaanipäästöt tekisivät maapallon asuinkelvottomaksi sadan vuoden päästä, ja joku vaatii muutosta, niin ei esimerkiksi lähdetä tekemään lisä- ja vastatutkimuksia (vaikka sinänsä olettaisi, että omien lasten elinaikana tapahtuva potentiaalinen katastrofi kiinnostaisi), vaan sanotaan, että ei ihmiskunta kykene muutokseen ja yhteisen hyvän eteen toimimiseen.
Tai ihan yhtä lailla joku vallankumous joukkoliikenteen käyttämiseen. Yhtä ihmistä kuljettavat autot matelevat tuossa meidänkin ikkunan alla aamuisin ja iltapäivisin kävelyvauhtia, ja luulisi, että se harmittaa ihan jokaista osapuolta, joka liikenteessä kulkee. Kaikki pääsevät perille paljon hitaammin. Myöskin ne tien käyttäjät, jotka eivät kulkemisiaan voisi julkisiin vaihtaa. Ja siitä huolimatta keskustelussa käytetään ihan vakavana argumenttina sitä, että "ei se vaan toimi". Että ihmiset haluaa sen vapauden mennä omalla autolla.
Huolimatta kaikesta asenteellisuudestani edellämainittujen aiheiden suhteen, haluan pikemminkin tarttua nimenomaan tuohon "kaunis ajatus, mutta ei se vaan toimi." -väitteeseen kuin hokea ainaista hippijargonia.
Kainuussa ja muuallakin Suomessa nousi valtava vastaliike Talvivaaran kaivosta vastaan, kun selvisi, että sen jätevedet ovat saastuttaneet lähialueen vesistöjä. Itsehän olen luonnollisesti absoluuttisesti koko kaivosta vastaan, mutta yleistä mielipidettä tuntuu hallitsevan eniten ne muutaman mökkiläisen liikuttavat puheenvuorot, joissa kerrotaan, että järvessä ei voi enää uida ja kaloja ei uskalla syödä. Ja tämä siis aiheuttaa suuren kansanliikkeen, jossa vaaditaan toimia (ja ymmärtääkseni asiaan saatiin jonkinlaista vaikutusta?).
Tai kun yöjunaliikenne Kainuuseen lakkautettiin. Ihmiset nousivat äänekkääseen taisteluun. Ja on sinänsä epäolennaista, että yöjunaa ei ole saatu takaisin. Olennaista on, että ihmiset tekivät kaikkensa ja uskoivat siihen, että joukolla asioihin voi vaikuttaa.
Toki nämä molemmat esimerkit voi nähdä siinä valossa, että vesistöjen ja liikenneyhteyksien pilaaminen aiheuttaa kainuulaisille selkeitä ongelmia tulonsaannissa, minkä vuoksi ihmiset lähtevät mielellään mukaan. Ja toisaalta nyt kun halpalentoyhtiöt ovat vallanneet markkinat, niin harva tuntuu enää yöjunaa ylipäätään muistavan.
Ja voi myös ylipäätään väittää, että talkoohenki on mahdollista, kunhan joukko on kyllin pieni, ja sellainen, jonka kukin edustaja pystyy järjellisesti hahmottamaan. Jo Suomen viisimiljoonainen väestö on niin käsittämätön määrä ihmisiä, että talkoohenki yhteisen hyvän eteen lienee mahdotonta nimenomaan siksi, ettei ihmiset pysty aivan käsittämään joukkoa, ja minkä vuoksi työtä tehdään. (Ja tähänkin toki poikkeuksena vaikkapa sodanaikaiset korukeräykset tai sotakorvausten eteen urakointi, joissa varmaankin jokin yhtenäinen vihollinen yhdisti kansan yksiköksi ja pelko turrutti hedonismin.)
Mutta mielestäni on silti perusteetonta ja typerää väittää, etteikö joku asia voisi saada suuren massan kannatusta, kyse on pikemminkin paskasta argumentoinnista, mikäli tilanne vaikkapa napajäätikköjen suhteen on noin vakava, eikä kukaan ota sitä kuuleviin korviinsa.
Täysin päinvastaisesta argumentoinnista on esimerkkinä muuan Adolf Hitler, jonka ajatuksia terve ihminen ei voine vakavissaan kannattaa, mutta hänen myötään on täysin selvää, että taitavasti argumentoituna mikä tahansa aate voi saavuttaa valtaisan suosion. Tuntuu vähän typerältä puhua Hitleristä, mutta haluaisin kyllä nähdä sen, että joku maailmanparantaja ottaisi yhtä taidokkaasti käyttöönsä vaikkapa teatterilliset ja valaistukselliset keinot puheisiinsa väitteidensä tukemiseksi. En tiedä olisiko se välttämättä sen oikeutetumpaa aivopesua kuin natsien aivopesu, mutta ainakin se olisi kiinnostavaa nähdä, ja tuskimpa siihen kukaan kuolisi.
--------
Tuosta jonkun toisen taitavasta argumentoinnista johtuvasta sokeasta luottamuksesta tuli vielä mieleeni sellainen havainto omassa viimeaikaisessa pohdiskelussani, että kunnallisvaaliehdokasta etsiskellessä tajusin, että ei välttämättä ole tärkeintä löytää ehdokasta, jolla olisi mahdollisimman samat mielipiteet kuin itsellä, vaan ehdokas, jonka luulee tietävän asiat paremmin kuin mitä itse tietää.
Itse mitä todennäköisimmin valitsen ehdokkaani joka tapauksessa vihreistä, ja mielelläni äänestäisin jotakin alle 30-vuotiasta naisihmistä, ja huomaan että monella heistä on ajatuksia, joiden kanssa on helppo olla samaa mieltä, mutta sitten kun luen esimerkiksi Osmo Soininvaaran kirjoituksia, niin tulee sellainen olo, että hän ymmärtää noista asioista niin paljon enemmän kuin minä, että en edes jaksa välittää mielipide-eroista tai siitä, että tuleeko oma kantani varmasti saamaan suurimman mahdollisen kannatuksen, vaan toivon, että asioista päätetään mahdollisimman viisaasti.
Mutta en silti ole aivan varma ketä äänestän, koska toisaalta myös mielelläni uskon siihen, että edistän jotakin tärkeää arvokysymystä antamalla ääneni nuorelle naisehdokkaalle.
Vaikka varmaan olenkin monelta osin monenmoista konservatismia vastaan, niin tuollaisissa harmittomissa ja hitusen kummallisissa perinteissä on kyllä jotain hienoa ja arvokasta, ja jopa kansallisromanttista.
Tavallaan ihan mielelläni näkisin sikaniskanationalismin ja muiden kansojen (esimerkiksi mustalaisten ja afrikkalaisten) kulttuureilla flirttailevien hippi-ilmiöiden lisäksi myös suomalaisen perinteen ihannointia. Ehkäpä sitä jossain onkin, mutta umpiossa eläjänä en sitä juurikaan ole nähnyt. Ja Suomen hippikeskuksena tunnetusta Kalliosta saa kyllä melkeimpä minkälaista ruokaa tahansa, mutta hernekeittoa ja pannaria tietääkseni ei.
Olisi siinä jotakin ihan tyylikästä, jos nuoriso kävelisi saappaissa ja sarkahousuissa. Jos edes muutama haaremihousuinen takkutukka vaihtaisi tuohon tyyliin, niin olisin kiitollinen.
-------
Monen suurta yhteiskunnallista arvomaailman muutosta vaativan asian yhteydessä puhutaan, että "kaunis ajatus, mutta ei se vaan toimi".
Jos on vaikkapa tutkimus, jonka mukaan napajäätikön alta vapautuvat metaanipäästöt tekisivät maapallon asuinkelvottomaksi sadan vuoden päästä, ja joku vaatii muutosta, niin ei esimerkiksi lähdetä tekemään lisä- ja vastatutkimuksia (vaikka sinänsä olettaisi, että omien lasten elinaikana tapahtuva potentiaalinen katastrofi kiinnostaisi), vaan sanotaan, että ei ihmiskunta kykene muutokseen ja yhteisen hyvän eteen toimimiseen.
Tai ihan yhtä lailla joku vallankumous joukkoliikenteen käyttämiseen. Yhtä ihmistä kuljettavat autot matelevat tuossa meidänkin ikkunan alla aamuisin ja iltapäivisin kävelyvauhtia, ja luulisi, että se harmittaa ihan jokaista osapuolta, joka liikenteessä kulkee. Kaikki pääsevät perille paljon hitaammin. Myöskin ne tien käyttäjät, jotka eivät kulkemisiaan voisi julkisiin vaihtaa. Ja siitä huolimatta keskustelussa käytetään ihan vakavana argumenttina sitä, että "ei se vaan toimi". Että ihmiset haluaa sen vapauden mennä omalla autolla.
Huolimatta kaikesta asenteellisuudestani edellämainittujen aiheiden suhteen, haluan pikemminkin tarttua nimenomaan tuohon "kaunis ajatus, mutta ei se vaan toimi." -väitteeseen kuin hokea ainaista hippijargonia.
Kainuussa ja muuallakin Suomessa nousi valtava vastaliike Talvivaaran kaivosta vastaan, kun selvisi, että sen jätevedet ovat saastuttaneet lähialueen vesistöjä. Itsehän olen luonnollisesti absoluuttisesti koko kaivosta vastaan, mutta yleistä mielipidettä tuntuu hallitsevan eniten ne muutaman mökkiläisen liikuttavat puheenvuorot, joissa kerrotaan, että järvessä ei voi enää uida ja kaloja ei uskalla syödä. Ja tämä siis aiheuttaa suuren kansanliikkeen, jossa vaaditaan toimia (ja ymmärtääkseni asiaan saatiin jonkinlaista vaikutusta?).
Tai kun yöjunaliikenne Kainuuseen lakkautettiin. Ihmiset nousivat äänekkääseen taisteluun. Ja on sinänsä epäolennaista, että yöjunaa ei ole saatu takaisin. Olennaista on, että ihmiset tekivät kaikkensa ja uskoivat siihen, että joukolla asioihin voi vaikuttaa.
Toki nämä molemmat esimerkit voi nähdä siinä valossa, että vesistöjen ja liikenneyhteyksien pilaaminen aiheuttaa kainuulaisille selkeitä ongelmia tulonsaannissa, minkä vuoksi ihmiset lähtevät mielellään mukaan. Ja toisaalta nyt kun halpalentoyhtiöt ovat vallanneet markkinat, niin harva tuntuu enää yöjunaa ylipäätään muistavan.
Ja voi myös ylipäätään väittää, että talkoohenki on mahdollista, kunhan joukko on kyllin pieni, ja sellainen, jonka kukin edustaja pystyy järjellisesti hahmottamaan. Jo Suomen viisimiljoonainen väestö on niin käsittämätön määrä ihmisiä, että talkoohenki yhteisen hyvän eteen lienee mahdotonta nimenomaan siksi, ettei ihmiset pysty aivan käsittämään joukkoa, ja minkä vuoksi työtä tehdään. (Ja tähänkin toki poikkeuksena vaikkapa sodanaikaiset korukeräykset tai sotakorvausten eteen urakointi, joissa varmaankin jokin yhtenäinen vihollinen yhdisti kansan yksiköksi ja pelko turrutti hedonismin.)
Mutta mielestäni on silti perusteetonta ja typerää väittää, etteikö joku asia voisi saada suuren massan kannatusta, kyse on pikemminkin paskasta argumentoinnista, mikäli tilanne vaikkapa napajäätikköjen suhteen on noin vakava, eikä kukaan ota sitä kuuleviin korviinsa.
Täysin päinvastaisesta argumentoinnista on esimerkkinä muuan Adolf Hitler, jonka ajatuksia terve ihminen ei voine vakavissaan kannattaa, mutta hänen myötään on täysin selvää, että taitavasti argumentoituna mikä tahansa aate voi saavuttaa valtaisan suosion. Tuntuu vähän typerältä puhua Hitleristä, mutta haluaisin kyllä nähdä sen, että joku maailmanparantaja ottaisi yhtä taidokkaasti käyttöönsä vaikkapa teatterilliset ja valaistukselliset keinot puheisiinsa väitteidensä tukemiseksi. En tiedä olisiko se välttämättä sen oikeutetumpaa aivopesua kuin natsien aivopesu, mutta ainakin se olisi kiinnostavaa nähdä, ja tuskimpa siihen kukaan kuolisi.
--------
Tuosta jonkun toisen taitavasta argumentoinnista johtuvasta sokeasta luottamuksesta tuli vielä mieleeni sellainen havainto omassa viimeaikaisessa pohdiskelussani, että kunnallisvaaliehdokasta etsiskellessä tajusin, että ei välttämättä ole tärkeintä löytää ehdokasta, jolla olisi mahdollisimman samat mielipiteet kuin itsellä, vaan ehdokas, jonka luulee tietävän asiat paremmin kuin mitä itse tietää.
Itse mitä todennäköisimmin valitsen ehdokkaani joka tapauksessa vihreistä, ja mielelläni äänestäisin jotakin alle 30-vuotiasta naisihmistä, ja huomaan että monella heistä on ajatuksia, joiden kanssa on helppo olla samaa mieltä, mutta sitten kun luen esimerkiksi Osmo Soininvaaran kirjoituksia, niin tulee sellainen olo, että hän ymmärtää noista asioista niin paljon enemmän kuin minä, että en edes jaksa välittää mielipide-eroista tai siitä, että tuleeko oma kantani varmasti saamaan suurimman mahdollisen kannatuksen, vaan toivon, että asioista päätetään mahdollisimman viisaasti.
Mutta en silti ole aivan varma ketä äänestän, koska toisaalta myös mielelläni uskon siihen, että edistän jotakin tärkeää arvokysymystä antamalla ääneni nuorelle naisehdokkaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti