Olen viime vuosina joutunut ajamaan paljon autolla, kun on ollut soittimia kuskattavana paikasta toiseen. Matkat ovat useimmiten Helsingin ja Kainuun välisiä, ja olen melko usein taittanut matkan ilman kanssamatkustajia.
Vaikka olenkin puoliksi erakko luonteeltani, niin toinen puoli minusta on hyvinkin seurallinen, ja kuuden tunnin ajomatka ilman seuraa on pitkä aika tuumia asioita itsekseen. Olen ajattelutyössäni varsin säpäkkä ja malttamaton, joten muutaman tunnin aktiivisen mietinnän jälkeen alan olla kovasti keskustelukumppanin tarpeessa tai turhaudun samojen asioiden pyörittelyyn.
Havahduin pari päivää sitten siihen, että automatkoilla kuvittelen keskustelutilanteita. En oikein tiedä kauanko olen sitä tehnyt, mutta kyllä ainakin jonkin aikaa. Tarpeeksi pitkän hiljaisen mietinnän jälkeen vaivun tuollaiseen mielikuvitustilanteeseen.
Istun siis itsekseni autossa ja kuvittelen paikalle jonkun tai jotkut, joiden kanssa sitten mielessäni keskustelen milloin mistäkin. En tee sitä kovinkaan tietoisesti, sillä huomattuani tapani en enää saanut keskusteluista kiinni.
Kuka tahansa varmasti mielessään joskus kuvittelee tilanteen, jossa tapaisi jonkun, ja miettii miten keskustelu etenisi. Tilanne on tavallaan juurikin se, mutta hieman syvempänä. En siis kerrassaan näe vieressäni mitään pikku-ukkoja, vaan tajuan koko ajan tilanteen olevan itse ohjailemaani mielikuvitusta. Mutta jännittävää on se, että keskustelut (jotka ovat aina vain aika lyhyitä väläyksiä) noudattavat jollakin tapaa hyvin unimaista logiikkaa siten, että vastaukset saattavat olla hyvinkin absurdeja ja epäloogisia.
Koko tämä ilmiö on saanut minut miettimään, että onko mahdollista olla yhtä aikaa hereillä ja unessa? Autoa ajaessani olen hyvinkin tarkkana aina siitä, että pysyn keskittyneenä liikenteeseen, ja koen aina olevani ajatuksella mukana, mutta nuo mielikuvituksen tuottamat lyhyet keskusteluntapaiset tuntuvat olevan hyvin lähellä unitilaa, ainoastaan sillä erotuksella, että pysyn koko ajan täysin tietoisena tästä niin sanotusta oikeasta todellisuudesta. Se tapahtuu ainakin, että on hetkiä, jolloin mielikuvitukseni irtaantuu todellisuudesta, vaikka aistihavainnot pysyvät täydellisesti todellisuudessa.
Vaikka olenkin puoliksi erakko luonteeltani, niin toinen puoli minusta on hyvinkin seurallinen, ja kuuden tunnin ajomatka ilman seuraa on pitkä aika tuumia asioita itsekseen. Olen ajattelutyössäni varsin säpäkkä ja malttamaton, joten muutaman tunnin aktiivisen mietinnän jälkeen alan olla kovasti keskustelukumppanin tarpeessa tai turhaudun samojen asioiden pyörittelyyn.
Havahduin pari päivää sitten siihen, että automatkoilla kuvittelen keskustelutilanteita. En oikein tiedä kauanko olen sitä tehnyt, mutta kyllä ainakin jonkin aikaa. Tarpeeksi pitkän hiljaisen mietinnän jälkeen vaivun tuollaiseen mielikuvitustilanteeseen.
Istun siis itsekseni autossa ja kuvittelen paikalle jonkun tai jotkut, joiden kanssa sitten mielessäni keskustelen milloin mistäkin. En tee sitä kovinkaan tietoisesti, sillä huomattuani tapani en enää saanut keskusteluista kiinni.
Kuka tahansa varmasti mielessään joskus kuvittelee tilanteen, jossa tapaisi jonkun, ja miettii miten keskustelu etenisi. Tilanne on tavallaan juurikin se, mutta hieman syvempänä. En siis kerrassaan näe vieressäni mitään pikku-ukkoja, vaan tajuan koko ajan tilanteen olevan itse ohjailemaani mielikuvitusta. Mutta jännittävää on se, että keskustelut (jotka ovat aina vain aika lyhyitä väläyksiä) noudattavat jollakin tapaa hyvin unimaista logiikkaa siten, että vastaukset saattavat olla hyvinkin absurdeja ja epäloogisia.
Koko tämä ilmiö on saanut minut miettimään, että onko mahdollista olla yhtä aikaa hereillä ja unessa? Autoa ajaessani olen hyvinkin tarkkana aina siitä, että pysyn keskittyneenä liikenteeseen, ja koen aina olevani ajatuksella mukana, mutta nuo mielikuvituksen tuottamat lyhyet keskusteluntapaiset tuntuvat olevan hyvin lähellä unitilaa, ainoastaan sillä erotuksella, että pysyn koko ajan täysin tietoisena tästä niin sanotusta oikeasta todellisuudesta. Se tapahtuu ainakin, että on hetkiä, jolloin mielikuvitukseni irtaantuu todellisuudesta, vaikka aistihavainnot pysyvät täydellisesti todellisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti