Minä olen kai, etenkin nuoruusvuosina, teoretisoninut asioita aika tavalla. Tarkoitan siis lähinnä säveltaidetta ja näyttämötaidetta, mutta sitä kautta se on tullut aika luontevaksi myös ihan tässä ns. perustaiteessa eli todellisuudessa.
Eilen aamulla olisi ollut jo vähän kiire, mutta kun kissa tuli makaamaan rintakehän päälle ja alkoi kehräämään, niin teoreetikko minussa lähti ihan vakavasti pohtimaan tilannetta: onko tärkeämpää se, että minä saan asiat hoidettua vai se, että kissalla on mukavaa? Makasin vähän reilun tunnin, ja sitten olikin jo oikeasti kiire.
Kissalla oli äänestä päätellen oikein mukavaa, ja mikäpä siinä minullakaan oli maireata kissan hymyä tuijotellessa, mutta jälkikäteen hämmästelin sitä, että ihan oikeasti punniskelin tilannetta ja tulin siihen tulokseen, että kissan silittely on tärkeämpää. Ymmärtäisin tilanteen hyvin, jos minun olisi pitänyt vaikka mennä tiskaamaan, ja ihan vaan laiskuuttani olisin mielummin jäänyt makoilemaan, mutta kun oli semmoista ihan oikeaa tekemistä. Joka tapauksessa hienot prioriteetit mulla.
Oho, nyt se rupesi tuolla maukumaan. Kerkeänköhän keikalle..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti