Olen innostunut aika tavalla kuuntelemaan Blondieta. Minä olen kova poika innostumaan ylipäätäänkin, että sinänsä kyse ei ole mistään vallankumouksellisesta tapahtumasta maailmanhistoriassa, mutta tajusin sellaisen kiinnostavan pointin, että Blondien hyvyys on ehkä 20-prosenttisesti hyvästä musiikissa ja 80-prosenttisesti kyse on Debbie Harrysta. Ulkomusiikillisesti. Levyäkin kuunnellessa ajattelen useammin, että "Vau, mikä mimmi." kuin "Vau, mitä musaa.".
Blondien valtava suosio todennäköisesti perustuu juurikin Debbie Harryn persoonaan. Suoraan sanoen, Blondie myy seksillä. Kiinnostavan ilmiöstä tekee se, että Debbien suoruus ja peittelemätön seksuaalisuus on jotenkin ainoastaan coolia, mutta Rihannan ja Britney Spearsin kohdalla kyse on mielestäni todella epämiellyttävästä ilmiöstä.
Toki noita esimerkkejä erottaa se, että nykyiset tissivakoartistit tuntuvat objekteilta, kun taas Debbie tuntuu subjektilta.
Joka tapauksessa se on jotenkin hämmentävää, miten seksillä myydään musiikkia, ja miten se tietyissä tapauksissa on jotenkin huomaamattomampaa ja hyväksyttävämpää.
Jotkut tapaukset ovat aivan ilmiselviä. Joskus 90-luvulla oli semmoinen ruotsalainen yhtye, jossa oli blondit kaksoset, joilla oli valtavat silikonit. Helkkari, kun en muista yhtyeen nimeä, niin en voi kaivaa tähän mitään valokuvamateriaalia. Mutta joka tapauksessa lienee aika selvää, että yhtyeen myyntivaltti ei ollut musiikki. Mimmit sheikkaa tissipaidoissa, ja pojat kuuntelee, että kylläpä on hyvä biitti?
Ja sitten on toisaalta artisteja, jotka näennäisesti tekevätkin musiikkia, mutta joiden suurin myyntivaltti on silti seksi. Vai koetteko, että keski-ikäiset perheenäidit ovat sitä mieltä, että kylläpä Eros Ramazzottin biisit on todella kovia? Että on kyllä viimeisen päälle hyvät sanat? Tai vaikka Il Divo jne. Rundit on loppuunmyytyjä, vaikkei kukaan tiedä niiltä ainuttakaan kappaletta. Jos vain onnistuisi olemaan yksi niistä onnekkaista, jotka kiskotaan lavalle hetkeksi tanssimaan. Tai saisi edes nallekarhun. Tai yhteisvalokuvan keikan jälkeen. Vaikkei kukaan tunnistaisi Il Divon jäseniä kadulla, niin keikkatilanteessa heidän hysteerinen ihailu kuuluu asiaan. Kassa käy, kun rouvat saavat toteuttaa fantasiansa.
Yhtälailla musiikin taakse kätkettyä seksuaalisuutta on jossakin Chisussa. Ensisijainen julkisuuskuva on sitä, että mahtavaa, kun on nykyisessä esineellistävässä musiikkiteollisuudessa tällainen itsenäinen ja rohkea nainen. Mutta bussin kyljessä on kuva, jossa Chisu on huulet törröllään ja lampaankatse silmissään.
No, lopputulema on se, että Blondie on kyllä vitun kova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti