Eppu

Nyt ei ole sen isompaa kuin että.

Kuuntelin tuossa matkaa taittaessani Eppu Normaalia pitkästä aikaa. On tullut vähän pidettyä sitä sellaisena prototyyppinä väsähtäneiden suomalaisten vanhojen äijien bändistä.

Mutta voihan hitto miten kovia biisejä! Paljon kaikkia hassuja ja huvittavia ja nolostuttaviakin puolia, mutta pikkuseikat huomioimatta ihan mieletöntä tavaraa. Olin varmaan viidessä ensimmäisessä kappaleessa kyynel silmäkulmassa.

Monta hienoa rakkauslaulua sieltä tuli, ja kaikessa korniudessaan Martti Syrjä laulelee tuoppiinsa tuijotellen vesisateen paiskatessa ikkunaan aikamoisen hienoja ajatuksia.

Laitoin autossa radion päälle, ja kuuntelin sitä ehkä kymmenen sekuntia, jonka aikana todettiin jotakuinkin, että "Vaikka me suomalaiset tekisimme mitä, niin ilman Kiinan ja Yhdysvaltojen sitoutumista jyrkkiin ilmastosopimuksiin, maapallon ilmasto tulee muuttumaan peruuttamattomasti." Olin todella väsynyt lyhyiden yöunien ja rokkaamisen jäljiltä, ja edessä matkaa oli jäljellä yli viisi tuntia, enkä ollut ollenkaan sillä mielellä, että olisin halunnut ruveta pohtimaan syntyjä syviä, mutta väistämättä siinä tuli ajateltua jälleen omia tekemisiä ja niiden riittämättömyyttä.

Sitten laitoin Eput soimaan, jotta saisin muunlaista mietittävää, ja lausahdus "Luuletko, että kitaraa soittamalla voi parantaa maailmaa? En tiedä onko näin, mutta ainakin soitan sitä oikeinpäin." tuntui siihen tilanteeseen hyvin lohdulliselta ja kauniilta ajatukselta.