perjantai 18. toukokuuta 2012

Hop hepo

Palkkasoturit ovat ymmärtääkseni ihmisiä, joilta ei edellytetä mitään muuta kuin sitä, että he hoitavat työnsä. Tunnesidettä tekemiseen ei tarvita, pikemminkin varmaan päinvastoin. Homma kuntoon ja rahat tilille, hyvin yksinkertaista.

Mitäpä jos ateisti tekisi lähetystyötä tai soittaisi gospelia? Tekisi työnsä hyvin, levittäisi sanomaa ja käännyttäisi ihmisiä, mutta ei itse uskoisi asiaan pätkääkään. Mikäli asia tulisi ilmi, niin luultavasti työtarjoukset seurakunnilta loppuisivat siihen, mutta olisiko se typerää hurskastelua, mikäli työ olisi hoidettu hyvin?

Taiteessa paasataan myös siitä, että sielun pitää olla mukana tai hommassa ei ole mitään järkeä, eikä lopputulos voi olla mistään kotoisin. Ajatelkaa, jos paljastuisi, että Ismo Alanko tai vaikka David Bowie olisivat vihanneet musiikkia koko ikänsä, mutta keksittyään kännipäissään sattumalta freesin tekotavan he päättivät hankkia elantonsa siitä, koska näkivät olosuhteiden olevan otolliset juuri sen kaltaiselle tekemiselle, mitä he rupesivat uransa alussa tekemään. Jos tilanne olikin se, että he olivat vain työttömiä, jotka tarvitsivat jostakin rahaa? Olisiko heidän tekemät levyt siinä valossa jotenkin huonompia? Saako taiteilija olla palkkasoturi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti