Asioiden järjestämisen ja priorisoinnin hankaluus saa minut usein tekemään mielen sopukoihin listoja. Listoja päivän tekemisistä, rästissä olevista asioista, valmistautumisrutiineista ennen keikkoja tai ylipäätään oikeaksi kokemiani tapoja olla maailmassa.
Omaan ajatusvarastoon tehtävät henkilökohtaiset muistilistat on sikäli hieman tyhjänpäiväisiä, että niiden sivuuttaminen ja muuttaminen on hyvin helppoa, mutta on niistä myös hyötynsä. Kaltaiseni tuuliviiri sompailee herkästi sinne tänne, ellei ajatusta ole täsmennetty ja hahmotettu jonkinlaista missiota, edes sitten muunneltavissa olevaa. Ja niin hippiromanttista kuin se tuulen mukana seilaus ja asioiden intuitiivinen toteutus olisikin, niin ei se pidemmän päälle ihan tunnu toimivan. Jos kämppä pitää siivota, eikä lainkaan suunnittele tehtävien hommien järjestystä, niin herkästi päätyy sohvalle katselemaan pihalle. Pihalle tuijotellessa voi toki tajuta jotain suuria asioita elämästä, mutta jos asunto on täyttä kaaosta, niin vitutus ei suurenmoisista eksistentialistisista oivalluksista huolimatta välttämättä katoa.
(Mistä nyt voisi taas loikata siihen, että ihmiset potivat nälästä ja kulkutaudeista huolimatta huomattavasti vähemmän masennusta ja maailmantuskaa ennen kuin tiede todisti jumalan tarpeettomaksi. Uskonto toi elämään selkeän listan oikeista asioista, joiden mukaan elää, ja päästä sitä myötä taivaaseen tai paratiisiin neitsyiden seuraksi tai seuraavassa elämässä ylhäisemmän olennon ruumiiseen. Mutta jääköön tämä sivujuonne nyt tähän.)
Tällaisessa ajattelutavassa on ongelmana se, että alkaa ottaa pitkällä tähtäimellä missiokseen muuttua jotenkin paremmaksi ihmiseksi. Että miettii mielessään ihanteellisen ihmisen tunnuspiirteet, ja tekee niiden mukaan itselleen jonkinlaisen listauksen tavoista toimia eri tilanteissa.
Sekin voi tietenkin olla ihan hyvä tapa päästä eroon huonoista toimintatavoista, mutta huomasin jossain vaiheessa tehneeni itselleni listan ihanneminän ominaisuuksista, jotka olisivat sitä ja tätä, kunnes tajusin, että muutoksen pitää tapahtua oman persoonan kautta, eikä muuttumalla joksikin muuksi. Jos panda haluaa muuttua luonteeltaan väkivaltaiseksi mielipuoleksi tai jos tyrannosaurus rex muuttua kaikkien kaveriksi, niin tuskin olisi onnistunut.
Enkä todellakaan tarkoita, ettei ihmisen kannata muuttua, mutta jos moisella oikeaoppisuuden listalla pyrkii saavuttamaan onnellisen elämän, niin voi jäädä haaveeksi. Niin kliseistä ja nollatason informaatiota kuin se onkin, niin onnellisuus ei kyllä taida olla mahdollista, ellei ole oma itsensä. Se on vähän niinkuin blues ilman sielua, ei vaan toimi.
Omaan ajatusvarastoon tehtävät henkilökohtaiset muistilistat on sikäli hieman tyhjänpäiväisiä, että niiden sivuuttaminen ja muuttaminen on hyvin helppoa, mutta on niistä myös hyötynsä. Kaltaiseni tuuliviiri sompailee herkästi sinne tänne, ellei ajatusta ole täsmennetty ja hahmotettu jonkinlaista missiota, edes sitten muunneltavissa olevaa. Ja niin hippiromanttista kuin se tuulen mukana seilaus ja asioiden intuitiivinen toteutus olisikin, niin ei se pidemmän päälle ihan tunnu toimivan. Jos kämppä pitää siivota, eikä lainkaan suunnittele tehtävien hommien järjestystä, niin herkästi päätyy sohvalle katselemaan pihalle. Pihalle tuijotellessa voi toki tajuta jotain suuria asioita elämästä, mutta jos asunto on täyttä kaaosta, niin vitutus ei suurenmoisista eksistentialistisista oivalluksista huolimatta välttämättä katoa.
(Mistä nyt voisi taas loikata siihen, että ihmiset potivat nälästä ja kulkutaudeista huolimatta huomattavasti vähemmän masennusta ja maailmantuskaa ennen kuin tiede todisti jumalan tarpeettomaksi. Uskonto toi elämään selkeän listan oikeista asioista, joiden mukaan elää, ja päästä sitä myötä taivaaseen tai paratiisiin neitsyiden seuraksi tai seuraavassa elämässä ylhäisemmän olennon ruumiiseen. Mutta jääköön tämä sivujuonne nyt tähän.)
Tällaisessa ajattelutavassa on ongelmana se, että alkaa ottaa pitkällä tähtäimellä missiokseen muuttua jotenkin paremmaksi ihmiseksi. Että miettii mielessään ihanteellisen ihmisen tunnuspiirteet, ja tekee niiden mukaan itselleen jonkinlaisen listauksen tavoista toimia eri tilanteissa.
Sekin voi tietenkin olla ihan hyvä tapa päästä eroon huonoista toimintatavoista, mutta huomasin jossain vaiheessa tehneeni itselleni listan ihanneminän ominaisuuksista, jotka olisivat sitä ja tätä, kunnes tajusin, että muutoksen pitää tapahtua oman persoonan kautta, eikä muuttumalla joksikin muuksi. Jos panda haluaa muuttua luonteeltaan väkivaltaiseksi mielipuoleksi tai jos tyrannosaurus rex muuttua kaikkien kaveriksi, niin tuskin olisi onnistunut.
Enkä todellakaan tarkoita, ettei ihmisen kannata muuttua, mutta jos moisella oikeaoppisuuden listalla pyrkii saavuttamaan onnellisen elämän, niin voi jäädä haaveeksi. Niin kliseistä ja nollatason informaatiota kuin se onkin, niin onnellisuus ei kyllä taida olla mahdollista, ellei ole oma itsensä. Se on vähän niinkuin blues ilman sielua, ei vaan toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti