Juttelin tuossa erään 80-luvulta asti veivanneen suomirokkarin kanssa ja vähän hämmästyin, kun se puhui siihen malliin, että ei oikein enää maksa kestä keikkailua. Tässä on joku melkoinen sukupolviero. Tai sitten minusta on koulutettu todellinen rock-asenne pois.
En siis väitä, etteikö viinaa nykyäänkin juoda, mutta minusta ei edes tunnu erityisen kummalliselta, että räyhäkkään rock-triomme eräällä keikalla takahuonetarjoiluja käytimme kolmeen pekkaan yhteensä yhden olutpullon.
Mutta etenkin koen hyvin kummallisena sen, että aikanaan jätkät on veivanneet keikatkin ihan sikakunnossa! Tämä on varmaan juuri joku koulutettujen muusikoiden juttu, mutta minusta tuntuisi hyvin kummalliselta, jos joisin yhtään ennen keikkaa. Samoin kokisin tosi kummallisena, jos joku bänditovereistani olisi humalassa lavalla. Ja aikoinaan tyypit on ilmeisesti aika poikkeuksetta olleet päissään kiertueet alusta loppuun.
Eipä sillä, kyllähän sen jostakin Martti Syrjän naamasta näkeekin, ja että nuo yli viisikymppiset rokkihirmut on aika isolla prosentilla ruvenneet absolutisteiksi.
No, se nyt on sanottava, että kun tässä kuuntelin Billie Holidayn Lady In Satin -levyä, niin on se kyllä niin, että on myös tapauksia, joissa alkoholi parantaa suoritusta huikeasti. Hankala toki sanoa, miltä Billie olisi loppuaikoinaan kuulostanut ilman viinaa, mutta ainakin ympäripäissään hän on aivan maaginen, ja erikoista siinä on se, että levy on myös uskomattoman kaunista kuultavaa, vaikka neiti oli tarinoiden mukaan juonut aikamoisen sammiollisen giniä äänityspäivänä.
En siis väitä, etteikö viinaa nykyäänkin juoda, mutta minusta ei edes tunnu erityisen kummalliselta, että räyhäkkään rock-triomme eräällä keikalla takahuonetarjoiluja käytimme kolmeen pekkaan yhteensä yhden olutpullon.
Mutta etenkin koen hyvin kummallisena sen, että aikanaan jätkät on veivanneet keikatkin ihan sikakunnossa! Tämä on varmaan juuri joku koulutettujen muusikoiden juttu, mutta minusta tuntuisi hyvin kummalliselta, jos joisin yhtään ennen keikkaa. Samoin kokisin tosi kummallisena, jos joku bänditovereistani olisi humalassa lavalla. Ja aikoinaan tyypit on ilmeisesti aika poikkeuksetta olleet päissään kiertueet alusta loppuun.
Eipä sillä, kyllähän sen jostakin Martti Syrjän naamasta näkeekin, ja että nuo yli viisikymppiset rokkihirmut on aika isolla prosentilla ruvenneet absolutisteiksi.
No, se nyt on sanottava, että kun tässä kuuntelin Billie Holidayn Lady In Satin -levyä, niin on se kyllä niin, että on myös tapauksia, joissa alkoholi parantaa suoritusta huikeasti. Hankala toki sanoa, miltä Billie olisi loppuaikoinaan kuulostanut ilman viinaa, mutta ainakin ympäripäissään hän on aivan maaginen, ja erikoista siinä on se, että levy on myös uskomattoman kaunista kuultavaa, vaikka neiti oli tarinoiden mukaan juonut aikamoisen sammiollisen giniä äänityspäivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti