Silloin, kun minä vietin lukioikäisen nuoruutta Kajaanin kaupungissa, niin kuuluin ilmiselvästi hippiporukkaan. Se ei ollut mitenkään valtavan suuri joukkio, mutta joukkiopa kuitenkin. Pitkiä tukkia ja värikkäitä vaatteita, kyllähän te tiedätte.
Viime vuosina on jotenkin vaivihkaa käynyt niin, että Helsingissä hipit on korvannut hipsterit. Toki en tiedä yhtään millaista Helsingissä oli vuonna 2004, mutta kun näittä viittä vuottani Helsingissä muistelen, niin minusta jotenkin tuntuu, että hippimuoti on muuttunut asteittain kohti hipsteriyttä.
Hippeys ja hipsteriys on minun mielestäni hyvinkin eri asiat. Hipsterillä on graafiset lasit, pillifarkut ja ironiset viikset, ja hän istuu mbarin ikkunapöydässä juomassa jotakin hyvä ja erikoista kahvia. Hipsteri on eräänlainen askel hipistä kohti kokoomuslaista, hipsteri on ehkä jonkinlainen elitistihippi. Arvomaailma on ehkä hyvin samankaltainen, mutta joku sellainen tyylikkyys ja kiireisyys ja tärkeily siihen kuuluu eri tavalla.
Molemmat ovat usein yhtä lailla feikkejä, mutta ehkä voisi myös ajatella hippeyden olevan hieman enemmän aate kuin taas hipsteriys on muoti-ilmiö. Hippi lähtee Intiaan, koska haluaa valaistua, ja koska lähteminen on mahdollista. Hipsteri lähtee Berliiniin, koska se on coolia, ja mahdollista. Ero on hiuksenhienohko, mutta ero kuitenkin.
En tiedä kumpaan kastiin itse kuulun, vai kuulunko kumpaankaan.
Mutta niin! Oikeastaan koko pohdinta lähti siitä, että tajusin tuossa Kauppakatua tallatessa, että Kajaanissa ei ole hipstereitä. Hippejäkin vain vähän, mutta se tämän kaupungin nuori liberaali kansanosa tallustelee haaremihousuissa ja tukka takussa aivan kuten vuonna 2004.
Ja voi miten hienoa se minusta on! Ihanaa suorastaan! Tulee oikein nuoruus mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti