Kauheasti ei enää tätä jaksaisi, mutta.
Moni väittää, että tässä presidenttikilvassa Haaviston homoudella ei saisi olla merkitystä. Että sillä ei ole tekemistä presidenttiyden kanssa. Paskapuhetta, sanon minä.
Olen siis täysin puolueellinen Haaviston kannattaja, enkä näin ollen osaa tarkastella tilannetta objektiivisesti.
Presidentillä on toki työhön kuuluvia tehtäviä, joiden hoitamisen suhteen olen jokseenkin luottavainen kumpaankin ehdokkaaseen. Presidentti on myös arvojohtaja, joka voi mielipiteillään vaikuttaa kansakunnan asioihin.
Arvojohtajuuteen jollain tavalla linkittyy myös se, että koska presidentin olennaisin funktio on olla jonkinlainen henkilö, eikä niinkään jonkin alan erikoisosaaja, niin esiin tulee kaikista merkittävin ja oleellisin ero kahden ehdokkaan välillä. Toinen olisi kaikkea sitä, mitä perinteisen käsityksen mukaan presidentin tulee olla, ja toinen olisi taustojensa vuoksi täysin poikkeuksellinen presidentti maailmassa. Sivarius, kasvissyönti ja vihreys ovat myös osia tästä erikoisesta imagosta, mutta homous on se asia, jonka vuoksi Haaviston valinta voisi olla New York Timesin kannessa.
Niinistön valinta ei olisi muutos, vaikka pitkän demarikauden jälkeen tulisikin oikeistolainen presidentti, tai naisen jälkeen miespresidentti. Isossa kuvassa mikään ei muuttuisi. Mutta mikäli Haavisto valittaisiin, niin se olisi suoranainen vallankumous. Toinen juttu on sitten, että halutaanko ylipäätään sitä muutosta.
Haaviston valinta ei varmaankaan vaikuttaisi suoranaisesti kovinkaan paljon suomalaisten arkeen, koska presidentillä ei tosiaan sitä valtaa ole juuri lainkaan, mutta presidenttiytenä se olisi vallankumous. Vihreä homo presidenttinä. Se olisi valtava pommi sekä Suomessa että maailmalla.
Oletan Haaviston menettävän ääniä tosi paljon homoutensa vuoksi, ja kyse on nimenomaan siitä punaniskaisesta kansanosasta, jotka vitsailevat ruskean reiän ritareista. Heidän olennaisin ja kenties ainoa ero ehdokkaiden välillä on se, ettei Haavisto heidän mielestään ymmärrä mihin se slaikkari pitää laittaa. Ja toisaalta, mikäs siinä, jos heille se kerran on tärkein ihmistä määrittävä tekijä, ja toisaalta myös en tiedä kuinka moni suomalaisista haluaisi Suomen presidentin olevan maailmanlaajuinen puheenaihe ja suuri askel suvaitsevaisuuden puolesta.
Mutta joka tapauksessa minun mielestäni Haaviston presidenttiyden kohdalla on kysymys nimenomaan siitä, että hän on homo. Se kenties jopa ratkaisee vaalit, mutta luultavasti siksi, että homous on sairaus tai homot vittuun. Mutta olipa valinta mikä hyvänsä, niin lopputuloksen erona on se, että Suomella on joko hyvin tavallinen tai hyvin poikkeuksellinen presidentti, vaikkei vaalitenteissä heidän välilleen isoja eroja saatukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti