Yksi kaveri tuossa totesi, että hän tarvitsee alkoholia aika ajoin, koska sen avulla voi rentoutua kunnolla. Olin itsekin sattumalta samana päivänä tullut ajatelleeksi, että humalassa pystyy joskus harvinaisen stressittömään olemiseen, se on vähän samoin kuin kuumeessa, eli silloin antaa itselleen luvan ottaa rennosti, koska ei siinä olotilassa pysty tekemään mitään kuitenkaan.
En tiedä kummemmin faktoja alkoholin haitoista, joten en viitsi ruveta nyt spekuloimaan sellaisista, mutta kohtuukäyttönä ainakin vaikuttaa siltä, että humala on tietynlainen loma.
Miksi ihmiset kaipaavat niin paljon rentoutumista ja lomaa? Ihan yhtä lailla humalaa kuin ulkomaanmatkaa. Joskus tuntuu, että tuollaisten arjen vastapainoksi tehtävien asioiden odottelu määrittää koko elämää. Onko se arki oikeasti niin kurjaa?
Voi tietty olla, että ihminen tarvitsee tietynlaisen balanssin työn ja huvin välille ollakseen onnellinen, mutta jotakin aika irvokasta siinä on, että sinnitellään töissä väkisin ja odotellaan viikonloppuvapaata tai kesälomaa.
Minun on tietenkin helppo arvostella, kun tämänhetkinen arkeni muodostuu vapaamuotoisesta laiskottelun ja huvittelun yhdistelmästä, ja työnteko tuntuu yhtä lailla lomailulta, kun pääsee tekemään mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa mukaviin paikkoihin. Ymmärrän kyllä, että oma työnkuvani ei vastaa millään tavalla ns. normaalin työssäkäyvän arkea, enkä ole koskaan sellaista arkea kokenutkaan, mutta silti täytyy hämmästellä sitä, että kuinka ihmeessä ihmiset jaksavat elää elämiään, jos onnellisuus asuu aina siellä arjen vastapainoksi tehtävissä asioissa.
Ja hassua on, että itse tässä tilanteessa ennemminkin kaipaisi tuollaista rutiininomaista arkea. En minä tiedä montako päivää jaksaisin iloita vakituisista työajoista, mutta ideatasolla se kuulostaisi mahtavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti