Luin taannoin tutkimuksesta, jonka mukaan ihmisen yksiavioisuus on kehittynyt samoihin aikoihin, kun ihminen on alkanut viljelemään maata.
Sitä ennen on eletty laumoissa, jonka jäsenet ovat paritelleet keskenään, ja lapsista on huolehdittu yhdessä. Tästä oli paljon todisteita, ja esimerkiksi naisen kyky useisiin orgasmeihin johtuu siitä, että sen myötä naiset ovat jaksaneet paritella useiden miesten kanssa peräjälkeen, mikä on ollut suvunjatkamisen kannalta paras vaihtoehto, sillä terveimmät ja vahvimmat siittiöt ovat hedelmöittäneet munasolun.
Tämä tutkimus oli sikäli minusta aika kiinnostava, että se todistaa sen, ettei ihminen luonnostaan ole yksiavioinen. Että jos nykyistä parisuhdeihannetta peilataan muinaisaikoihin, niin tilanne on hyvinkin epäluonnollinen.
En kuitenkaan vähääkään usko siihen, etteikö nykyihminen voisi olla hyvinkin luontevasti yksiavioinen. En tiedä johtuuko se päähämme iskostetusta mallista vai mistä, mutta ihmisten kanssa keskusteltuani olen kokenut, että tuossa mielessä onnellisimmat ovat olleet nimenomaan ne, jotka elävät vakaassa ja perinteisessä parisuhteessa. Toki kyse voi olla tosiaankin myös siitä, että se on kulttuurimme luoma ihanne, ja vakaan parisuhteen saavuttaneet kokevat onnea myös siksi, että se on oikein. Ja vastavuoroisesti vapaana laukkailevat sielut omatunnon tuskia siitä, että se on väärin. Tavallaanhan meneväisen sinkkuihmisen elämä on hyvinkin lähellä sitä, mitä laumaelämä on ollut, tosin ilman yhteistä vastuuta jälkikasvun hoitamisesta ja sitä kautta syntyvästä kiinteämmästä yhteydestä. Mutta varsinaisesti ainakaan länsimaisessa kulttuurissa ei tuollaista muinaista mallia ole ensinkään.
Fyysistä evoluutiota tapahtuu koko ajan, sehän on selvää, ja älyllistä kehitystä myös, mikä johtunee siitä, että saamme jatkaa siitä mihin edellisen sukupolven kehitys on jäänyt. Mutta kiinnostavaa tässä mielestäni on se, että evoluutiota tapahtuu myös ihmisen luonteessa.
Uskoisin, että rakkaudessa ja seksuaalisuudessa on kysymys hyvin vähän rationaalisesta toiminnasta. Toki on paljon ulkopuolelta tulevia normeja, joiden mukaan moni haluaa kulkea, mutta ihmisen sisällä syntyvät mielihalut ovat varmaan aika primitiivisiä. Tai no, primitiivinen on nyt ehkä väärä sana. Sanotaan ei-älyllisiä ja ei-kulttuurisia.
Alun alkaen kahden ihmisen parisuhde ei ole ollut luonnollinen malli, ja nykyään se on ihmisille selvästikin jo jokseenkin luonteva. On toki monia ihmisiä, joille se ei näytä olevan millään tavoin luonnollinen, ja yritykset osua nykyihanteisiin ovat kuin köyttä työntäisi. Mutta selvästi on myös ihmisiä, joille nykyihanne on luonteva, ja se todistaa sen, että evoluutiota tapahtuu myös ihmisten luontaisten halujen ja vaistojen saralla.
Ja se on myös yleisemmin aika lohdullista. Kehitymme hiljalleen alkukantaisesta raakalaisesta poispäin. Monilta osin selvästikään emme ole vielä kaukana, mutta joka tapauksessa ihmisluonto voi evoluution myötä muuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti