Protestoinnin ja vastarinnan ykkösvälineeksi tuntuu nousseen boikotointi. No, ehkä nettiadressit myös.
Jos jossain on vääryys, niin boikotilla hoidetaan homma. Mitä milloinkin. VR, kirkko, Kiina, McDonalds.
Uskon kyllä ostoboikottiin sinänsä, vähemmän rahaa vääriin kirstuihin, mutta boikotointi vaikuttaisi olevan aina jonkin yksittäisen tahon vastustamista, eikä niinkään tietynlaisten arvojen puolustamista tai pyrkimistä suurempiin muutoksiin. McDonaldsin boikotoijat voivat käydä Hesburgerissa. Ja vaikka noiden yritysten toiminnassa on ymmärtääkseni hyvinkin suuria eroja joiden väliin boikotointirajan saa vedettyä, niin ylipäätään boikotoinnissa on usein kyse oman imagon luomisesta.
Kun kuulee uutisia Venäjän homolainsäädännöstä tai vaalivilpeistä, niin helposti tulee ajatelleeksi, että en enää ikinä matkusta Venäjälle, pitäköön tunkkinsa. Näinkö sitä maailmaa todella muutetaan? Kuinka paljon Venäjällä mahdetaan itkeä tulemattomuuttani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti