Näin tuossa videon brittien Talent-kisasta, jossa semmonen paksu poika laulaa kaverinsa kanssa oopperameiningillä lyöden tuomarille ja yleisölle jauhot suuhun. Poika alkaa vieläpä laulamaan aluksi tahtia liian aikaisin ja kaikki näyttää katastrofilta, mutta kun laulu alkaa, niin koko sali nousee seisomaan huutoaplodien kanssa.
Liikutuin. Onhan se hienoa, että ihmiset jäävät kiinni ennakkoasenteistaan ja joutuvat myöntämään, että kaunis laulu on kaunista laulua tulipa se minkänäköisestä ihmisestä hyvänsä.
Hieno asia ujolle pojalle, joka on koko ikänsä saanut kuulla lihavuudestaan, ja voisi kuvitella, että moni muukin ujo ihminen rohkaistuu olemaan oma itsensä ulkoisista paineista huolimatta.
Mutta toisaalta on hyvin hankala sanoa, että onko tuollainen Susan Boyle -ilmiö kokolailla hyvä asia. Ensiksikin paksu poika ei olisi saanut vastaavaa suosiota, jos hän olisi ollut Tomi Metsäkedon näköinen. Hänen suosioonsa liittyy aina jossakin määrin sääliminen. Laulat hienosti, vaikka olet.. Ja siinä on jotakin irvokasta, vaikka on ilman muuta hienoa ja tärkeää, että minkä tahansa näköinen ihminen voi olla tähti.
Toiseksi, television laulukilpailujen ikävin puoli lienee ylipäätäänkin se, että täydestä tyhjyydestä julkisuuteen nouseva henkilö rohkaisee lukemattomia muita ihmisiä kuvittelemaan, että heistä on samaan. Rohkaistumisessa ja yrittämisessä ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta ihmisiltä jää ymmärtämättä, että tuossa kyse on poikkeuksellisesta lahjakkuudesta ja/tai valtavasta määrästä työtä. Ja sinänsä on aivan sama mistä lähtökohdista kukakin tulee ja onko hän hyvä vai huono, mikäli ihmiset vaan nauttivat.
Optimistisesti ajatellen paksun pojan suosiossa voi nähdä rohkaisun kaikille itsestään epävarmoille ihmisille olla rohkeasti sitä mitä ovat. Pessimistisesti ajatellen tähteyden ihannointi vain korostuu, kun kuka tahansa ihminen kuvittelee pystyvänsä räjäyttämään konserttisalin ja youtuben, ja kun siinä onnistuu miljoonasta yrittäjästä vain yksi, niin lopputuloksena on 999 999 epäonnistunutta ja entistäkin epävarmempaa ihmistä.
Sekä formaatin viehätys että sairaus perustuvat siihen, että ohjelmaan halutaan todella huonoja ja todella hyviä. Hyvää viihdettä ja hyvää bisnestä, mutta ei muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti