Olen ollut vuosia kasvissyöjä, mutten halua tässä nyt sen kummemmin siitä asiasta paasata. Mielipiteeni lihansyönnistä lienevät ilmeisiä, mutta nyt haluan tutkailla omaa tahatontani ajatuksenkulkua, joka sattui syntymään kyseisen asian aiheuttamista tuntemuksista.
Hämmästyin tuossa muutama päivä sitten. Viehko nainen hymyili minulle ravintolassa. Sitten huomasin hänen lautasellaan olevan pihvin, ja hän menetti silmissäni aivan kaiken viehätysvoimansa. Hämmennyin siitä, että lihansyönti sai viehättävän naisen näyttämään vastenmieliseltä. Kuinka ihmeessä näillä asioilla on mitään yhteyttä?
Se nyt lienee ihan selvää, että jos katselisi ihmisiä potentiaalisina elämänkumppaneina, niin lihansyönnin ja tupakoinnin kaltaiset asiat olisivat silmissäni ilman muuta miinusmerkkisiä seikkoja, mutta kun kyseessä oli tilanne, jossa ajatuksistani havahduin tuntemattoman hymyilyyn, ja suurin mahdollinen vastatoimeni olisi ollut takaisin hymyileminen, niin tuntuu kummalta, että lopulta kavahdin tilannetta.
Ja kyllä, mielestäni jokainen ei-kasvissyöjä toimii väärin, ehdottomasti. Mutta ei kai sen nyt varsinaisesti pitäisi olla asia, joka murentaa ulkoisen viehätysvoiman.
Piti oikein asiakseen tuumailla asiaa. En oikein kummempaa selkoa saanut ajatuksistani, mutta sellaisen ajatuskerän päästä sain otteen, että pidän sellaista toisista välittämistä jotenkin feminiininä piirteenä. En tiedä pitääkö se paikkaansa, koska en naisten aivoituksia ole koskaan onnistunut täysin lukemaan, mutta jotenkin kuitenkin koen, että kaikenmoiset lämpimät tunteet toisia olevaisia kohtaan ovat ominaisempia naissukupuolelle kuin miehille, ehkäpä johtuen sisäänrakennetusta äidinvaistosta tai jostain. Ja koska lihansyönti on mielestäni kenties konkreettisin ja arkipäiväisin tapa olla osoittamatta rakkautta kaikkia olevaisia kohtaan, niin koin sen mimmin lihansyönnin sellaisena, kuin että lääkärin hengityssuojan takaa paljastuisi vampyyrin hampaat.
Voi olla, että olen hakoteillä, mutta joka tapauksessa arvelin reaktion kumpuavan tuollaisesta naiskäsityksestä.
Mutta ehkäpä se on hyvä, että moraali tällä tavoin pureutuu alitajuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti